Luomisen kuva

Oletko koskaan maalannut kuvaa luomakunnasta, meitä ympäröivästä maailmasta? Ei, ei lyijykynällä paperille, vaan sisäisen silmäsi edessä. Jos haluat, sulje silmäsi hetkeksi ja maalaa kuva keväisestä heräävästä luonnosta: maalaa aurinko ja pilvet, kukat ja puut, linnut ja kalat, sinä ja minä.

Ehkä silmiesi edessä olevasta kuvasta on tullut sellainen, jollaisen tunnemme lapsiltamme: yksinkertainen, jäsennelty, aurinko vasemmassa yläkulmassa, sen vieressä muutama pilvi, kukka, puu, kissa ja ihminen vierekkäin. Kukka on ihmisen kokoinen, joskus se jopa ylittää hänet. Joissakin kuvissa on vielä perhonen tai lintu lentämässä kuvan läpi.

Psalmi 104 "Herra, kuinka ovatkaan sinun tekosi niin suuret ja niin paljon! Sinä olet järjestänyt ne kaikki, ja maa on täynnä sinun tavaroitasi", ja Franciscus Assisilaisen aurinkolaulu kutsuvat meitä maalaamaan säteilevän kuvan meitä ympäröivästä luomakunnasta. Ja sinne minne katsomme, löydämme iloisen toukokuun. Rehevä kasvu, tuoksuva syreeni, laulavat linnut tekevät aistimme onnellisiksi ja vapaiksi. Vain auringonpaistetta kaikkialla?

Me kaikki tiedämme, ettei näin ole. On päiviä, jolloin taivas on pilvinen, eikä yksikään auringonvalon säde murtaudu yläpuolellamme olevan synkän harmaan läpi. Maailma ei ole niin yksinkertainen ja aurinkoinen kuin piirtämäni kuva - eikä elämä ole sitä lainkaan.

2000-luvun valistuneina ihmisinä olemme purkaneet suuren osan monimutkaisista keskinäisistä suhteista - aina geneettiseen informaatioon, kasvien, eläinten ja ihmisten geeneihin asti, me tiedämme nyt kaiken.
Ei mene päivääkään ilman lehdistötiedotetta, jossa kerrotaan, mitä uutta biologian, geenitekniikan ja lääketieteen tutkijat ovat kehittäneet. Eilen puhuttiin "geeniruohosta": Perthissä sijaitsevan molekulaarisen kasvinjalostuksen tutkimuskeskuksen kasvigeenikko Russell McInnes on manipuloinut ruohoa niin, että sen varret kasvavat paljon hitaammin. Lisäksi tämä ruoho osoittautui vastustuskykyiseksi, mikä helpottaa huomattavasti nurmikon ylläpitoa jalkapallostadioneilla tai tämäntyyppisillä golfkentillä ja tekee nurmikon tiheästä leikkaamisesta historiaa.

Tähän geenimanipulaatioon käytettyä laitetta kutsutaan geenitykiksi. Pienet kultahelmet He käyttävät pieniä kultahelmiä tykinruokana, jotka päällystetään vastaavalla perintöaineksella ja ammutaan varsiin.
Kultaisella maalla toivotaan kohtaavan toisenlaista kehitystä: Siemenyhtiöt viljelevät lisääntymiskyvyttömiä siemeniä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun viljelijät korjaavat kylvetyn maissin tai vehnän, he eivät voi enää tuottaa sadosta omia siemeniä, vaan heidän on ostettava joka vuosi uusia siemeniä. Näin siemenyhtiöt voivat turvata vuotuisen myyntinsä, eikä niiden tarvitse enää pelätä, että viljelijät käyttävät kehitysmaissa omia siemeniään.
Ja viime sunnuntaina jumalanpalvelusajankohdan vuoksi tuli viesti, jossa kerrottiin, että amerikkalainen neurologi on kuvannut Jumalan ihmisen aivoissa. Hän kuvasi erityistä tekniikkaa käyttäen muutoksia rukoilevien tai meditoivien ihmisten takakuoressa. Näiden muutosten pitäisi liuottaa avaruudellinen ja ajallinen havainto ja siten äärettömyyden tunne. Neurokuvantaminen on tutkimusala, jonka tavoitteena on tehdä Jumala näkyväksi biologisena ilmiönä jokaisen ihmisen aivokuorella.

Ruoho, joka ei enää kasva, siemenet, jotka eivät voi enää lisääntyä, Jumala, joka voidaan tehdä näkyväksi biologisena järjestelmänä ihmisen aivokuoressa. Voisin jatkaa esimerkkien sarjaa alkioiden tutkimuksen, kantasolujen kehittämisen ja paljon muun ympärillä. 2000-luvun tiede kuvaa luomakuntaa erilaisin mielikuvin kuin "vain aurinko ja pilvet, kukka, eläin, puu ja ihminen".
Entäpä kuvat, jotka piirsimme muutama minuutti sitten ja joihin oli merkitty "Herra, kuinka ovatkaan sinun tekosi niin suuret ja niin paljon!". Sinä olet määrännyt ne kaikki, ja maa on täynnä sinun tavaroitasi" ja "Laudato si o mi signore"? Ovatko nämä eilisen maailman kuvat korvautumassa tämän päivän tieteen kuvilla? Ovatko geenitekniikka ja lääketiede todistaneet, että ihminen on luomakunnan kruunu?
Se riippuu siitä, kenellä on kynä kädessään, kun maalausta tehdään.

Katsotaanpa tiedemiestä: Tiedemiehet esittävät meille kuvia siitä, mitä he ovat tutkineet, eli kuvia omasta toiminnastaan. Nämä kuvat ovat suuria, vaikutuksiltaan jättiläismäisiä. Ne puuttuvat niin luomakuntaan ja elämäämme, että monen ihmisen ahdistunut kysymys nousee esiin: Mihin tämä kaikki johtaa? Mihin tekoihin ihmiset tulevat kykeneviksi?

Katsotaanpa 104. psalmin rukouksia: Hän ei maalaa kuvaa omasta toiminnastaan, vaan hän paneutuu siihen, mitä hän havaitsee oman aivokuorensa ulkopuolella. Hän paneutuu Luojan ylistämiseen (eikä omaan kunniaansa): "Ylistä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet hyvin ihana; sinä olet kaunis ja koristeltu. Valo on mekkosi, joka sinulla on päälläsi. Sinä levität taivaan kuin maton, sinä rakennat kammiosi veden yläpuolelle."

Viime perjantaina liittopresidentti Johannes Rau piti perinteisen berliiniläisen puheen aiheesta "Tuleeko kaikki hyvin?". Ihmisen kehityksen puolesta". Siinä annetaan tunnustusta tieteen suurille saavutuksille, jotka ovat vaikuttaneet kaikkeen siihen, mikä on tehnyt elämästämme nykyään helpompaa ja pidempää. Mutta hän myös kysyy: "Mikä on hyväksi ihmiselle?" Vastaus tähän kysymykseen, sanoo Johannes Rau, "löytyy vain, jos suunnittelemme, kunnioitamme ja elämme omia eettisiä periaatteitamme henkilökohtaista elämäämme ja ihmisten rinnakkaiseloa varten".

Eettiset periaatteet määrittelevät rajat, joiden sisällä toimimme. Tunnemme ne kymmenen käskyn muodossa ihmisoikeuksina - tai myös ympäristönsuojeluvaatimuksina luomakunnan säilyttämiseksi.
Johannes Rau kehottaa tiedettä olemaan yksityistämättä näitä ikivanhoja periaatteita ja arvoja, vaan pikemminkin sisällyttämään ne tieteeseen ja tutkimukseen, jotta meistä ei tulisi "sellaisen edistyskäsityksen vankeja, jonka vertailukohtana on täydellinen ihminen".

Olemme kaikki sitä mieltä, että nämä vaatimukset ovat välttämättömiä. Joku esittää sen julkisesti.

Mutta meidän pitäisi myös katsoa uudelleen omia kuviamme.

Eettiset periaatteet asettavat myös kuvamme yhteiseen kehykseen, ne antavat kuville suhteen toisiinsa. Tunnemme lahjat, jotka tekevät suhteista kestäviä: Rakkaus, anteeksianto, ystävällisyys, ystävällisyys, lempeys, rauha ja ilo.

Katsotaanpa nyt vielä kerran yksinkertaista luomakuntakuvaamme: pilvi, aurinko, alla kukka, puu, kissa ja ihminen. Kukka on ehkä ihmistä suurempi.
Tämä yksinkertainen kuva koskettaa meitä, koska se ilmaisee lapsen iloa tai omaa iloamme maalaamisesta. Se koskettaa meitä, koska se kuvastaa rakkauttamme luontoa kohtaan. Kun sallimme nämä arvot, rakkauden, anteeksiannon, ystävällisyyden, lempeyden, rauhan ja ilon jokapäiväisessä toiminnassamme ja työssämme, sijoitamme itsemme omine kuvineen niiden hyvien jumalallisten voimien laajoihin puitteisiin, jotka kantavat elämää - ja jotka tänään vielä antavat toivoa luoda huomista.

Impressum     Tietosuoja     Bilder:  www.pixabay.com