Nyt tai ei koskaan (novelli)

"Erwin, pakkasitko sinäkin uimahousut?"
"Erna, kuten aina, siniset. Ja aurinkorasva ja kylpypyyhe ja rantahousut myös", Erwin Krüger huutaa vaimolleen makuuhuoneesta. Hän sulkee uuden mustan matkalaukun ja laskee sen sängyn reunalta valkoiselle matolle.

"Erwin, sinun on pidettävä kiirettä. Taksi tulee pian", kuulostaa rouva Krügerin ääni työntyvän ulos keittiöstä.
Hän ei vastaa ja huokaisee katsoessaan itseään peilistä. "Erwin, kuka sinä olet?" hän mumisee ja tarkastelee jälkiä, jotka lähes seitsemän vuosikymmentä on jättänyt hänen kasvoihinsa, silittää sileäksi ajeltua, ryppyistä leukaansa ja tutkii hiuksiaan niiden vaalentuessa. Harmaahiuksisia kiharoita ei vieläkään voi kesyttää. "Jos minä tietäisin", vastaa hänen peilikuvansa otsaansa rypistellen.
Frau Krüger astuu makuuhuoneeseen.
Hän ojentaa miehelle kangaskassin: "Matkalle.
"Kiitos. Erwin kääntyy pois peilistä ja tarttuu laukkuun. Hän tietää jo, mitä laukussa on: tuplaleikattu pumpernickel juustolla, voissa paistettu kinkkuleipä, omena, Capri Sun -appelsiini ja kaksi virkistävää nenäliinaa matkaa varten. Kaikki, kuten tavallista, kahdeskymmenettä kertaa tänä vuonna. Joulukuusen alla oli taas lippu kymmenen päivän lentomatkalle Mallorcalle. Siellä hän tapaa joka vuosi kaksi vanhaa opiskelukaveriaan. Päivällä he sukeltavat mereen ja illalla hotellin baarissa.
Mutta tänä vuonna mistään ei tulisi kuin aina. "Erwin, mikä sinua vaivaa", hän oli kysynyt itseltään päivittäisellä iltapäiväkävelyllään. Häneltä puuttui matkan tuttu odotus. "Mies, mieti nyt", kutitti se hänessä. "Kaikki sujuu niin kuin aina. Jokainen minuutti tuntuu ennalta ohjelmoidulta. Ja Mallorcallakin tietää jo, mitä milloin ja miten tapahtuu. Onko se elämää? Tik-tak, tik-tak, tik-tak, tik-tak..."?"? Hän säikähti ja katseli ympärilleen. Rekisterin harmaa taivas, puhtaat jalkakäytävät, hyvin hoidetut etupuutarhat, ei havaittavissa mitään liikettä, ei edes tuulen pyörrettä puiden ja pensaiden välissä. Kaikki näytti seisovan paikallaan. Vain elämänkello hänessä tikitti.

Vanha keltainen puhelinkoppi kiinnitti hänen katseensa. Se oli jo vuosia integroitu katukuvaan kulman varrella. Mutta tuona päivänä se kiinnitti hänen katseensa, koska kerrankin joku soitti puhelun ja elehti. Että puhelin ylipäätään vielä toimi! Se työnsi sananpätkiä ulospäin. "Sää on mahtava... Täällä on palmuja, paljon jopa"...
Palmuja? Kaunis sää? Missä? Tuntematon soittaja sai juuri alibin! Hän ei kuunnellut enää. Se siitä: irrottautua, vain irrottautua rutiineista, sekaantua johonkin muuhun, matkustaa jonnekin, tehdä jotain, mitä kukaan ei odottanut häneltä. Siisti, huoliteltu, luotettava, sillä välin eläkkeellä oleva virkamies. Hän tunsi itsensä Erwiniksi koulun pulpetissa. "Häntä kutsuttiin "nörtiksi". Hän vihasi usein hyveellistä käytöstään - eikä silti löytänyt rohkeutta taistella sitä vastaan. Tähän asti hän ei ollut kertaakaan lipsahtanut hyvän oppilaan roolista.
"Erwin, nyt tai ei koskaan", hän muistutti itseään.
Seuraavana päivänä hän kertoi ystävilleen tekosyyn varjolla. Se oli helpompaa kuin hän oli ajatellut. Nyt hän valmistautui matkalle yksin Berliiniin. Minkälainen, hänen lapsuutensa kaupunki, joka oli sekä kammonnut että viehättänyt häntä, oli muuttunut oudoksi ja pysynyt silti tutuksi. Hän ei kertonut vaimolleen sanaakaan suunnitelmistaan, sillä hän halusi tehdä kaiken sen, mitä tämä odotti hänen tekevän.
Puhelinkopista tuli hänen salainen liittolaisensa. Sieltä hän vuokrasi huoneen pienestä hotellista Prenzlauer Bergillä, soitti vanhalle ystävälle, ilahtui tämän kutsusta, sopi tapaamisen hänen kanssaan ja tilasi liput kabaree-iltaan Ohdakkeessa. Se riitti kiinteäksi ohjelmaksi. Loppuajan hän vain antaisi itsensä ajelehtia - ja lähtisi löytöretkelle.
Erwin Krüger on nyt matkalla asemalle. Hänen kädessään hän tuntee Mallorcalle pakatun uuden matkalaukun painon ja koko kehossaan kunnon nuorukaisen jännittävän tunteen, joka puhkeaa esiin. Hän epäröi hetken lipputiskillä. "Erwin, älä nipistä", hän rohkaisee itseään ja vaatii tiukalla äänellä lippua Berliiniin. ICE:hen noustessaan hän toivoo, että siellä olisi myös puhelinkoppeja. Hän tarvitsee niitä raportoidakseen palmupuista, rannoista ja ihanasta uintisäästä.

Impressum     Tietosuoja     Bilder:  www.pixabay.com