Aallot ja meri (novelli)

Laiskoja pieniä aaltoja roiskumassa rannalla. Keskipäivän helle kimmeltää maan yllä ja tekee myös ihmiset veteliksi. Vain harvat ovat asettuneet tänne vanhojen kalastusveneiden eteen. He torkkuvat kuumassa auringossa tai katselevat ulos laajalle merelle. Mikään aurinkovarjo ei tarjoa suojaa kuumuudelta. Hiekka tunkeutuu kaikkiin huokosiin. Vanha kalastaja istuu myös hiekalla, kauempana takana. Kukaan ei kiinnitä häneen huomiota.

Hänen kiero selkänsä nojaa yhteen sään runtelemista veneistä. Kulunut leveälinjainen hattu suojaa häntä paahtavalta auringolta. Hän on koukistanut jalkojaan ja maalaa isovarpaallaan pieniä ympyröitä lämpimään hiekkaan. Viime aikoihin asti hän lähti joka ilta merelle kalastamaan. Hän tuntee parhaat paikat, joista niitä voi pyydystää. Hänen isänsä näytti ne hänelle, ja hän tiesi ne isältään. Hänen koko elämänsä pyöri meren, tuulen, aaltojen ja kalojen ympärillä. Hän suoristuu hiukan, antaa katseensa harhailla, piirtää kulmikkaita muotoja hiekkaan kouraisevilla sormillaan ja häivyttää ne taas. Hänen poikansa ei ole kalastaja. Jo lapsena hän auttoi mieluummin äitiään kylän pienessä pubissa, tuolla takana, rosoisen punaisen hiekkakallion päällä.

Albufeira, aikoinaan pieni kaupunki kallioisessa Algarvessa, kasvaa ja kasvaa. Jo vuosia maan pinnasta on ammennettu kuusi- tai kahdeksankerroksisia betonilinnoja yksi toisensa jälkeen. Yksinkertaiset, yksinkertaiset, valkoiset, toimivat ja raittiit, ne kehystävät kaupungin vanhaa keskustaa. Ne ovat makuusaleja auringonhimoisille vieraille, jotka ovat muuttaneet kaupungin ja sen asukkaiden elämää pitkällä aikavälillä. Joka kesä tulee lisää ihmisiä.

Pieni pubi on nykyään hyvä katupubi vanhan keskikaupungin keskellä, ja ruokalistalla oleva Cataplana on jo pitkään ollut tunnettu sisäpiirin vinkki. Tämä muhennos valmistetaan ikivanhan sukureseptin mukaan, ja siinä on paljon sipulia, auringon kypsyttämiä tomaatteja, hieman perunoita, runsaita makkaroita ja tuoretta kalaa, joskus myös muutamia äyriäisiä. Levitä se vielä suljettuun kuparipannuun ja avaa kansi vasta pöydässä. Mausteisen kalamainen tuoksu herättää kaikki aistit runsaaseen ateriaan.

Nuori mies lähestyy vanhaa kalamiestä tällaisen kuparipannun kanssa. Hänen värikkään paitansa rintataskussa on kaksi lusikkaa. Hänen tumma ihonvärinsä, eloisat silmät ja kuoppainen leuka paljastavat hänen suhteensa vanhaan kalastajaan. "Isoisä, minulla on jotain syötävää", hän huutaa heti, kun uskoo olevansa kuuloetäisyydellä. Vanhus nousee ylös ja vilkuttaa hänelle ystävällisesti. Hän levittää liinan hiekkaan. Poika laittaa kattilan sen päälle. "Tule istumaan tänne, poikani", kalastaja kutsuu häntä. Molemmat istuvat ja pysähtyvät hetkeksi, ennen kuin ukko nostaa kannen. Herkullinen tuoksusi nousee. Yhdessä he lusikoivat kataplanaa. "Lähdemmekö taas ulos tänä iltana?" poika kysyy. Ukko nyökkää. He istuvat hiljaa syöden ja katselevat merelle. Chug chug chug chug. Syvän sinisen meren loputon laajuus kutsuu, kuten se on kutsunut ikuisista ajoista lähtien.

Impressum     Tietosuoja     Bilder:  www.pixabay.com